Tämä vuosi olisi parempi.
Ei se ole.
Menetin yhden elämäni koirista. Kustia on niin pakahduttava ikävä. Paras Saksanpaimenkoira Ikinä. Sieluni jatke . Tekee niin kipeää...
On ihan järjettömän vaikea menettää rakas äkillisesti. Punkki, Molli ja Kusti - kaikki ihan liian nuorina ja odottamatta.
Ihmiset . Sanat eivät taivu ihmismielen kuvailuun . Olisin hämmästynyt jos jaksaisin . Luultavasti en yllättynyt kuitenkaan... Koiraharrastus tuo ihmismielen parhaimmat puolet esiin. Aina kuulee itsestään uutta , tai miehestään . Jopa lapsikin on saanut osansa...
Mikä saa jatkamaan kasvattamista ?
Näkisittepä sen uuden pennunomistajan tai perheen kun ne tulevat ensimmäistä kertaa pentua katsomaan , uutta perheenjäsentä. Kun se menee oiken - sitä tunnetta ei voita mikään .
Rakkaus.
Kiitos kaikille upeille pentujeni perheille 💓
Elämä jatkuu vaikka se ole enään koskaan sama...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti