Koiramäärämme on lisääntynyt. Toinen on lapinkoira ja toinen Belgi. Molemmille pitäis etsiä uusi OMA koti. Molemmat otukset on olleet huonoja syömään. Kumpikaan ei ole syönyt kuivamuonaa- siis tietenkään(toinen tosin välillä,oikeesti molemmat).Koirien ulkoinen habitus kertoo toista. Eikö ihmiset tajua että mä olen elänyt koko ikäni koirien kanssa ja NÄÄN siitä koirasta missä mennään ?? Molemmilla on pikkasen stressinpoikasta joka ilmenee niissä eri tavoin. Yhteistä näissä kavereissa on vain se , että ne syövät kun viimeistä päivää. Ruokaa menee tullessa ja mennessä. Meillä ei tarjota kuivamuonaa koska se ei ole eläimelle sopivaa ravintoa. PISTE. Mielipiteeni,vankka sellainen, joka vain vahvistuu mitä enemmän tutkailen kuivamuonien tuomia ongelmia. Se tyyppi ,joka on ollut meillä reilun kuukauden, on oikein kivasti pyöristynyt ja rupeaa näyttämään jo koiralta. Nälkäinen se on vieläkin joten saa syödä , paljon. Tää stressaantuneempi kaveri syö kolmesti päivässä ja on kohta paksumpi. Eikä mee kauaa...

 Molemmat tuli meille kun kotioloissa rupes olemaan liikaa häiriötekijöitä. Silloin usein koirakin on jo itsessään häiriötekijä vaikka se on ihmisten sotkuihin täysin syytön. Olen kiitollinen ettei nää kaverit kadonneet "maailman turuille" vaan saatiin tyypit pelastettua.

 Haastavaa tulee olemaan uusien kotien löytyminen. Olisi ne varaa pitää ittekkin muttei milläänlailla järkevää. Kumpikin on elänyt viimesen vuotensa ainoona koirana ja jotenkin ne olisi kiva sellaisiin oloihin taas saattaa. Koirakokemustakin pitäisi olla kun niillä on omat hapatuksensa ja toinen näistä on kokenut vähän kovempaa elämää... Katotaan ajan kanssa miten edetään. Muutto näyttää mielenkiintosemmalta kun porukkaa on enempi. Ilon kautta 😜


 Dora on tullut torppaamme viimeistä kertaa synnyttämään. Luojankiitos. Se vaatii jakamatonta huomiota, komentaa kun ei saa, kuolee nälkään , mikään ei ole hyvin tuolla rouvalla 😁 Pitkästäaikaa synnytys oli todella pitkä ja vaikea, hyvä että synnytti täällä. Kolme pentua syntyi ilman ongelmia ja sitten loppui poltot. Vähän siinä tehtiin töitä,meni piikki jos toinenkin, että saatiin kaverit pihalle. Sitkeä tulehdus rouvalla joka on varjostanut pentuonnea. Dorahan ei ole minun koira ja sen pennut on vaan rekisteröity kennelnimelleni, niin tästä pentueesta pitäisi kai jotain jatkoakin suunnitella jos mielii linjaansa jatkaa... Yhteinen taipaleemme Doran kanssa on lähenemässä loppuaan. Rouva lähtee viikon päästä omaan kotiinsa huomiota saamaan.

  Muutto lähenee- ei stressistä tietoakaan . Kämppä on piukeenaan muuttolaatikkoa, on ollut kiva pakata kun tietää et laatikoille on jo osote. Ei sitä huhtikuun lopussa tiennyt että tää olisi meidän elämää nyt. Hirvittävän järkevää oli ilmottaa koiria erikoisnäyttelyyn kun jo ilmottaessaan ties että meillä on muutto päällänsä just sillon 😅 Se sydäri saattaa olla niillämain aika lähellä...

Home Sweet Home

Joskus elämässä tapahtuu kummia... Mikä on ahdistanut allekirjoittanutta pitkään ? Mikä on pohdituttanut ? Ensin puhuin syvästä ahdistuksestani ystäväni kanssa puhelimessa. Puin sille viitan jotta sen paremmin tunnistaisin...Puhelun jälkeen oli aika aiheuttaa miehelle suurta ahdistusta ja kertoa lopputulema ääneen. Muutto olisi ainoa ratkaisu.

 Tapahtui ensimmäinen ihme. Mies oli samaa mieltä ja päätimme ruveta etsimään omaa kotia missä olisi tilaa meille , kaikille. Tämä kun oli ääneen lausuttu, tuli viesti ystävältäni jolle olin juuri epätoivoni ja toiveeni puhelimessa vuodattanut. Facebuukissa ilmoitus talosta. Sen suurempia odotuksia tähänkään lataamatta luin ilmoituksen. Luin uudestaan ja katsoin luultavasti epäuskoisena miestäni. Meidän talo etsi siellä kuulkaa ihan pokkana asukkaita. Valitettavasti sitä oli jo kerinnyt muutkin kysymään.

 Toinen ihme. Laitoin viestiä ilmoituksen laatijalle ja paluupostissa sain numeron talon omistajalle.Kaikki kävi jotenkin niin nopeasti ettei tunnu edes todelta. Puolituntia suuren ahdistuksen julkitulon jälkeen olimme sopineet treffit talon kanssa.

 Kolmas ihme. Pääsisimme ensimmäisenä katsomaan taloa.

 Sen jälkeen elämä on ollut perin kummallista. Me muutetaan. Paljoa en pyytänyt. Pitkä pihatie, ei naapureita,navetta, pelto, metsää. Ja järvi lähellä.