Vuoden viimeinen päivä

VUODEN VIIMEINEN PÄIVÄ

Allekirjoittaneella on ollut täydellinen kirjoituskatkos. Ei niin kerrassaan mitään sanottavaa. Veto veks , ei ole jaksanut edes kynää käteensä ottaa koska jokaisesta päivästä selviytyminen on imenyt kaikki mehut.
 Heinäkuussa oma kunto yhtäkkiä romahti ja menin jopa niin huonoon kuntoon että tilasin lääkärin. Pääsin vastaanotolle syyskuun alussa jossa sain osakseni silkkaa vittuilua mutta kokeisiin tuo onneksi tajusi lähettää. Marraskuun lopussa makasinkin sitten sydänosastolla. Sydän ilmottaa jatkuvasti että olen saamassa sydänkohtauksen. No en ole saanut joten...

Meillä on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. On punnittu Belgianpaimenkoirien jalostusta. Istuttu hartaasti tutkailemassa selkälausuntoja ja lonkkia. Uskallettu tehdä kauaskantoisia suunnitelmia. Päätetty ettei selkäkuvaamattomia käytetä ja piste. Tehty yhdistelmä,joka on rakas ja toivottu ja joka luustokuvataan aineistoksi tulevaisuutta varten.

Saksanpaimenkoiria on laitettu maailmalle kolmas pentue joka on herättänyt "kentällä" paljon juoruilua ja paskanjauhantaa. Ihmiset ovat varsin kummallisia eivätkä valitettavasti osaa oikein yllättää. Kateus ja katkeruus on paha olotila. Kaikille tätäkin kautta tiedoksi etten ole varastanut pentueen emää eikä minulla ole kurinpito hässäköintiä kenenkään kanssa koska olen enkeli 😇
Pennut on ihan mielettömän upeita luonteeltaan ja niillä on ihanat kodit. Kusti on vielä kotona etsimässä sitä omaa kotiaan. On meinaa senverran koiraa tässä paketissa ettei ihan kelletahansa voi luovuttaa😈

 Ollaan ryhdytty myös rivitalokasvattajaksi. Ei ihan ideaalitilanne muttei jääne pysyväksi olotilaksi.Soutaminen ja huopaaminen ihmisten kanssa on vienyt senverran mehuja että ratkasu jatkosta on tehtävä suhteellisen äkkiä. On olliut  antoisaa seurata toisen kasvattajan aivotuksia lähietäisyydeltä jälleen,edellisesta aitiopaikasta onkin vieräähtänyt parisenkymmentävuotta... Kaikkinainen stressaaminen olisi multa nyt kielletty ja pitäisi levätä mutta ei mun läheiset ihmiset sitä ainakaan osaltaan helpota. Täytyypä tuumailla tilannetta silleen tosissaan vaikkei just nyt tälläiseen olis oikein paukkuja.Vuosi ei siis tulevaisuuden suhteen ole mitenkään kirkossa kuulutettu. Jos muutetaan ni kerrotaan kyllä...

Onneksi mulla on intohimona ja henkireikänä koirat. Ilman niitä tää vuosi olis monessa kohtaa ollut aika kamala. Koirien kanssa ollaan tutustuttu ihaniin ihmisiin ja ainoastaan koirien vuoksi mä edes tapaan ihmisiä. Uusi asunto on aivan ihana vaikka saattaa olla hyvin lyhytaikainen. Tässä vuodessa on ollut paljon hyvää ja kaunista ja olen ollut onnellinen. Tosin nyt mä tiedän ettei mun sydän pumppaa kunnolla verta ni luultavasti aivot on ollu vaan pikkasen tukkeessa ja sumussa,kesto euforiassa, joten paskat siitä onnentunteesta 😁

                                              HYVÄÄ UUTTA VUOTTA YSTÄVÄT

Elämä jatkuu...

 2.5 2016 lähti Marri sinne jonnekin missä on hiljaisuus, aurinko paistoi,oli niin tyyntä...

Marri oli sijoituskoirani,joka palautui minulle n. kaks vuotiaana. Se oli aivan sekaisin ja tiesin että en ainakaan rupea sille heti kotia suunnittelemaan. Ihmisten luokse se ryömi aivan litteänä jos edes uskalsi tulla. Toiset koirat saivat sen aivan pois raiteiltaan. Se ampui jokaisen nelijalkasen kimppuun kuin yleinen syyttäjä, pieni koiransydän pelkoa täynnä. Sanomattakin selvää,että edessä olisi henkistä kuntoutusta niin koirien kun ihmistenkin kanssa. Yrjö-Petteri ,laumamme kiistaton johtaja, otti tehtäväkseen hoitaa Marrin ulkoilutuksen. Marri ampui rähisten tarhoille ja pelosta rähisten Yrjö-Petterin kylkeen kiinni. Tätä jatkui parisen viikkoa . Yypee ei poistunut Marrin rinnalta kertaakaan, kun Marri syöksyi rähisten tarhoille se meni väliin ja vei Marrin pois, kun Marri ampui Yypeen  kylkeen kiljuen niin Yypee käänsi vaan päänsä pois ja antoi sen purkaa... Tuona aikana talomme muut koirat eivät kertaakaan lähestyneet Marria ja jos Yypee vei Marrin niiden eteen niin jokaikinen käytti hyvin voimakkaita singaaleja "en tee pahaa,olen kiltti". Oli kiehtovaa seurata kuinka laumamme palautti Marriin luottamuksen.

 Marrista luopuminen ei tullut kyseeseen joten se muutti mamman koiraksi. Marrista tuli loistava äiti-koira ja yksi merkittävimmistä koirista luodessani Ikimuiston lappalaisia. Se on emänä neljässä pentueessa : F-pentue isä Ikimuiston Ylväs Miäs
                     I-pentue isä Lumiturpa Ilmari
                    J-pentue isä Pakkasukon Linus
                    K-pentue isä Ikimuiston Giitolinja

Marrille tuli märkäkohtu ja siihen samaan hetkeen löytyi vatsasta kasvain. Ei lähdetty Marria kiusaamaan vaan päästettiin se lyllertämään sinne jonnekkin... Ei kipuja enään.

Hyvää äitienpäivää Marri-Rakas <3

Takki tyhjä

Käytiin luustokuvissa keskiviikkona. Sputnikki Tietenkin, Suoraan Marssist ja Suuri Avaruusmatka. Vaivuin syvämietteiseen murheeseen... Yhdellä selkä aivan rikki, lonkat oli ihan siistit mutta aavistuksen matalat joten saattaa jopa Ceenä tulla takasin. Belgianpaimenkoirat on kuuluneet elämääni aina vuodesta-88 ja kasvatusta vuodesta-92. Olen panostanut paimennusominaisuuksiin ja avoimeen luonteeseen ja onnistunutkin tässä ihan mukavasti.
 Nyt on silleen takki tyhjänä ja on kovin murheellinen olo. Mulla on ollut etuoikeus omistaa oikein upealuonteisia belgejä muutama. Kovat on vaatimukset jos ja kun joskus pentua hankkii. Ymmi pitäis kuvata pian mutta ei ole odotuksia hyvistä tuloksista ollenkaan...

Pentu rumbaa

Aivan hirvittävän kiireinen ja ihana pentuhärdelli on pyörittänyt meidän taloutta tammikuusta lähtien, Tammikuun 10 päivä Ikimuiston ENSIMMÄISET Saksanpaimenkoiran pennut syntyivät <3 Synnytys oli pitkä ja raskas ,lopulta pentulaatikkoon jäi tuhisemaan seitsämän pentua

Olen haltioissani , että tämä vihdoin onnistui . Päässäni ajatus on itänyt aina vuodesta 1992. Nyt kun ollaan oltu Leväsessä melkein kaksi vuotta niin alkaa kuviot selkiytymään... Heldalan kasvattaja Anja Helvasto antoi mulle mahdollisuuden lainata Heikeä ja lakki kourassa kysymään Gutekia jalostukseen. On meinaan paras luonteeltaan minkä oon nähny. Pentuna jo nähdessäni kiinnitin huomiota sen poikkeukseliseen kykyyn kokea tätä elämää. Halusin sen omakseni mutten saanut :) Sain onneksi Heikelle sulhoksi. Ajatuksena pentueen teettäminen vieraalla nartulla ei ole lähtökohtasesti ideaali tilanne mutta lähtökohtasesti Heike ei olekaan enää pelkästään Inkan emä vaan kaikki Anjan koirat on myös omiani kun niiden kanssa tallaan näitä elämän kummallisia polkuja.

                                                      Gustaw Progresja  "Gutek"

 Onni jatkui kun Dora synnytti 16 päivä omat pentunsa. Kauhun hetket koettiin heti siinä synnytyksen lopussa kun pentuhuoneesta paloi sulake ja on ainoita tiloja kämpässä missä ei ole lisäksi tulisijoja. Luonnollisesti pakkasta rapiat 30. Mies ja tytär oli ihan huippuja ja mammakoira ja seittämän kääpiötä muuttivat toiseen tilaan silleen aika haipakkaa kun en todellakaan uskaltanut luottaa enää niihin sulakkeisiin. Dora otti muuton tyynesti ja oli totuttuun tapaan loistavaa mammaa <3

Sen jälkeen kun pentujen lisäruokinta alkoi on meillä ollut sutinaa aamustailtaan ja rehellisyyden nimissä joskus yölläkin :D Eletään ihania ja jänniä aikoja kun pennut oppivat uusia asioita ja luonteiden erot alkaa näkymään. Molemmat pentueet on yllättävän tasaisia luonteiltaan ja poikkeuksellisesti on ollut vaikeeta valita porukasta omiansa. Tosi avoimia ja toimintakykyisiä ja lapinkoirissa on selkeesti sellaisia harrastuskoiria joista olis tavotteelliseen harrastamiseen. Toisaalta on mulla kyllä ennenkin syntynyt sellasia ja ihan tässä samassa laskevassa polvessa. Tämä on se linja kasvatustyössäni joka on pisimpään jatkunut. Ja nimenomaan Doran edellisestä pentueesta kotiin jätettiin Noita joka on osoittautunut olevansa nyt mulle se "The lapinkoira" joka vihdoin on täyttänyt Gairin jättämän tyhjiön <3

                                           Siellä me hiihdetään erkkarissa :D Noita ja minä <3

Hirvittävintä tässä on se että pitäis useampi jättää kotiin kun nyt on niitä "elämän koiria" . Mielenkiintoista, kirjottaessani huomaan että useampi on jäämässä kotiin...Todella mielenkiintoista :D

 Ensimmäiset pentutreffit oli viikolla sakemannien kanssa Lappeenrannan torilla. On niillä ihanat kodit ja aivan mahtavat luonteet. Jatkamme tapaamisiamme tihenevissä määrin :)

                                           Meidän ihanat otukset rehveillä <3

Leirisuunnitelma on itämässä ja tarkotus olisi pitkästäaikaa leireillä , edellisestä on aikaa hirvittävän kauan...

Toivotaan että vuodesta tulisi hyvä ja koirat pysyisi terveenä.

Kiirettä pukkaa...

Viime vuoden loppuun mahtuu paljon. Oli niitä onnen hetkiä ja syvää murhetta.

Koska pitkään jatkunut näyttelytauko osaltani päättyi ilmoitin myös kaksi beegi-koiraa näytelmiin *2. Suuntasimme siis kohti Jyväskylää marraskuussa. Otettiin isännän kanssa koko viikonlopuksi mökki ja pakattiin Akka, Hilma ja Ymmi autoon.

 Reissu oli mitä mainioin. Pystyin molempina päivinä seisomaan, kävelemään ja nukkumaan minimaalisin kivuin. Meteli näyttelyhallissa ei lisännyt kipuja , olin vain silleen päivän päätteeksi uupunut. niin ja sen viikon jälkeen, muttei haittaa kun oli niin mukavaa.

 Akka on viimeks ollu erkkarissa, muistaalseni 2011 joten oltiinkin huomaamatta keritty jo veteraani-ikäsiks. Akka oli lauantaina ERI 3 ja sunnuntaina EH 2. Esiintyi Saanan kanssa hienosti mutta oli sikaläski. Hän tais reissunpäällä hotkasta huomaamatta usseemman kilon broirelia jottei pääse nälkiintymään.

 Ymmi oli aivan huippu. Esitettiin nuortenluokassa . Ekaa kertaa mukana "ihmisten ilmoilla",pystymettästä repästy rinsessa. Käyttäyty niinkuin vaan hyvähermonen elukka kykenee. Sillä oli tavattoman hauskaa ja taisipa se vähän Saanaa koetellakin. Molempina päivinä ERI 1.

 Sunnuntaina allekirjottanu töpeksi oikein huolella ja IHAN ITTE. Kehät alkoi jo yheksältä joten kukonlaulun aikoihinhan se oli noustava ja siivottava pirtti, huollettava koirat ja pakattava auto. Oltiin Jyväskylässä yheksän jälkeen joten tuli hiukka kiire sinne kehälle. Käytävät piukeena ihmistä,tanskandoggii ja vaikkajamitä. Kerettiin silleen et uroksiakin kerkes näkee. Ymmi oli jotenkin levoton ja aattelin että näyttelyväsymystä pukkaa. Urosten parasta ruvettiin valitsemaan ja minä siinä sitten päätin puhutella sitä Ymmiä kun sillä selkeesti oli mulle asiaa.

minä: Mikä sulla nyt Ymmi oikein on ?

Ymmi: Mulla ei o kivaa, Täällä on kauhee tungos ja kaikki muut tunkee iholle. Mä en tykkää.

minä: Sullahan oli eilen niin mukavaa,väsyttääkö sua ?

Ymmi: Nää vieraat ihmiset koskee muhun ja lässyttää vaan YmmiYmmiYmmi ja nää koirat tunkee mun nokalle. Mä en tykkää, mua rupee ottaa päähän.

Siinä vaihees allekirjottanut jutusteli Saanalle et ompa Ymmi yrmeellä tuulella ja ihan kummallinen. Kumarruin siinä sitten Ymmille juttua jatkamaan ja kas, koin harvinaislaatuisen tyrmistyksen hetken. Narun päässä minua mulkoilee erittäin suivaantuneen näköinen Hilma. Voisimpa sanoa että alkoholilla oli osuutta asiaa mutten voi...Suoristin selkäni hitaasti ja totesin epäuskoisella äänellä koiran olevan vallan väärän. Ymmi istuu parkkipaikalla autossa ja narttujen tulisi purjehtia kehään tuotapikaa. Allekirjoittaneelta pääsi kirosanoja liuta ja sitten pisteltiinkin tassua toisen eteen aika haipakkaa. Oikea koira esitettiin lopulta ajallaan kehässä mutta kiire meinas tulla,silleen tosissaan.

Kaikenkaikkiaan loistava reissu.

 Murhetta mahtuukin sitten roppakaupalla. Törky-Torsti kävi luustokuvissa.Tuomio oli senverran huolestuttava ,että tilasin Hilmalle ajan ja pyysin sisarustenkin omistajia käymään. Turpo-Urpo ja Hilma kuvattiin virallisesti ja Tuittu menee vielä. Molemmilla kuvatuilla sanomista selässä niinkuin pelkäsinkin,eikä lonkatkaan olleet terveet. En muista milloin viimeksi olisin kokenut näin syvää murhetta,tästä on todella paha jatkaa. Olen vieläkin aivan maassa ja murehdin sitä,että oireileeko koirat ja kuinka pahoin. Yrjö-Petterillä oli myös selässä tuo LTV ja sen oireet oli todella pahat ja sopivan hoidon löytyminen vei kauan aikaa- mutta se löydettiin. Kahdella muullakin tervukasvatillani on ollut LTV - toinen oireili,toinen ei...

 Hilman selkä oli kuvissa pahin. Se ei ole vielä oireillut ja lenkkeilee reippaana ja nauttii elämästään. Nautitaan kun voidaan. Elämä on.