2.5 2016 lähti Marri sinne jonnekin missä on hiljaisuus, aurinko paistoi,oli niin tyyntä...
Marri oli sijoituskoirani,joka palautui minulle n. kaks vuotiaana. Se oli aivan sekaisin ja tiesin että en ainakaan rupea sille heti kotia suunnittelemaan. Ihmisten luokse se ryömi aivan litteänä jos edes uskalsi tulla. Toiset koirat saivat sen aivan pois raiteiltaan. Se ampui jokaisen nelijalkasen kimppuun kuin yleinen syyttäjä, pieni koiransydän pelkoa täynnä. Sanomattakin selvää,että edessä olisi henkistä kuntoutusta niin koirien kun ihmistenkin kanssa. Yrjö-Petteri ,laumamme kiistaton johtaja, otti tehtäväkseen hoitaa Marrin ulkoilutuksen. Marri ampui rähisten tarhoille ja pelosta rähisten Yrjö-Petterin kylkeen kiinni. Tätä jatkui parisen viikkoa . Yypee ei poistunut Marrin rinnalta kertaakaan, kun Marri syöksyi rähisten tarhoille se meni väliin ja vei Marrin pois, kun Marri ampui Yypeen kylkeen kiljuen niin Yypee käänsi vaan päänsä pois ja antoi sen purkaa... Tuona aikana talomme muut koirat eivät kertaakaan lähestyneet Marria ja jos Yypee vei Marrin niiden eteen niin jokaikinen käytti hyvin voimakkaita singaaleja "en tee pahaa,olen kiltti". Oli kiehtovaa seurata kuinka laumamme palautti Marriin luottamuksen.
Marrista luopuminen ei tullut kyseeseen joten se muutti mamman koiraksi. Marrista tuli loistava äiti-koira ja yksi merkittävimmistä koirista luodessani Ikimuiston lappalaisia. Se on emänä neljässä pentueessa : F-pentue isä Ikimuiston Ylväs Miäs
I-pentue isä Lumiturpa Ilmari
J-pentue isä Pakkasukon Linus
K-pentue isä Ikimuiston Giitolinja
Marrille tuli märkäkohtu ja siihen samaan hetkeen löytyi vatsasta kasvain. Ei lähdetty Marria kiusaamaan vaan päästettiin se lyllertämään sinne jonnekkin... Ei kipuja enään.
Hyvää äitienpäivää Marri-Rakas <3
