Ikimuiston leiri 13.6-16.6 2019

Antoisa viikonloppu takana. Porukkaa ei ollut liikaa joten voitiin leireillä meillä kotona. Tietenkin kouluttajana Satu Ehrlund jonka kanssa historiikki on pitkä.

Hätäsimmät ilmesty paikalle jo torstaina. Paikalle saatiin myös yksi Evergrey's kasvatti omistajansa Saanan kanssa. Tykättiin molemmista. Lupaava koirakko josta toivottavasti kuullaan vielä.

Leirin aikana tontillamme tepasteli 13 vierasta koiraa. Kaikki meni todella helposti ja pingottamatta. Myös ne "rähisijät " joiden omistajat olivat hirvittävän stressaantuneita ja ahdistuneita saivat aivan taatusti kivan viikonlopun koiriensa kanssa. Täällä ei tänäkään vuonna rähisty 😇

Itselle tärkeintä ja suurin syy miksi näitä leirintynkiä kasvattieni omistajille järjestän on se , että voidaan olla fyysisesti tukena kun joku asia on hankalaa. Saadan apua ihan vaikka siihen arjenkin sujumiseen. Kaikki kasvattieni omistajat ovat minulle tärkeitä. Onhan sekin toki mukavaa kun meikäläinenkin ja mieheni Mörkö nähdään ihmisiäkin joskus 😂

Parasta , ehdottomasti parasta tänä vuonna oli saada ihmisiin ilo takaisin. Monella oli muodostunut "kärpäsestähärkänen" ja arki oli muodostunut jotenkin kumman raskaaksi. Löytyi hymy ohjaajille ja koirille - Tämä on parhautta 💖

Kiitos osallistujille . Ruokaihmisille. Kouluttajalle. Teitte leiristä jälleen Ikimuistoisen 💖

Melkein vuosi...

Kohta on kulunut melkein vuosi kun menetin yhden "Elämäni koirista" . Ei ole mennyt viikkoakaan ilman tuskaa , surua ja ikävää.  Kusti oli koira jonka kaltaisen olen omistanut kerran aikaisemmin tässä elämässä.

 Vaikea monen mielestä. Vaikea siksi ettei ole ollut muiden komenneltavissa. Uskollinen ja lojaali omilleen. Peräänantamaton tekemisissän. Röyhkeä ja vähän jäyhä mieleltään. Rohkea, äärimmäisen rohkea. Ei kumarrellut mitään eikä ketään , ei missään tilanteessa. Vahti autoa, kotia ja vaikkapa laukkua julkisella paikalla. Nämä ominaisuudet Kustilla oli syntyjään. Ainoa mitä opeteltiin oli se että kuinka tosissaan ja millä kapasiteetilla vaikka sitä laukkua piti siellä julkisella paikalla vahtia , tai saako mennä päälle jos luvan kanssa joku "vieras" tuli automme kyytiin. Kusti ymmärsi n. kahdeksan kuukauden iässä että on muka ookoo jos mutsi hyväksyy kaikenmaailman "ystävät" omaisuutemme lähellä. Sen silmistä näki että se oli aina valppaana ja valmiina toimimaan. Se oli aivan uskomaton ja ainoa koira joka on ominaisuuksiltaan ollut niinkuin Yrjö-Petteri . Tunsin olevani onnekkain ihminen päällä maan. Minulle oli annettu aivan upea koira käsiini.

Yritin myydä Kustin pentuna niinkuin muutkin pojat. Pennunkatsojat toisensa perään sanoivat minulle että siinä on ihan liikaa kaikkea. Sillä oli satalasissa kokoajan ja se näytti sen kaikissa tekemisissään. Pojan ollessa n.visi kuukautta pidettiin perhekokous jossa ilmoitin että Kustille ei enän etsitä kotia. Joidenkin on vain tarkoitus jäädä kotiin.

 Kusti jäi ja vei sydämemme.

Kohta on vuosi siitä kun menetin hänet. Vielä ei ole onnellisia muistoja, on vain viiltävää surua ja ikävää. 26.1 2018 menetin tämän elämäni koiran. Hän hyppäsi auton eteen 2,3 km kotipihasta. Hän lähti yllättäen omasta pihastamme.Se 10 minuuttia muutti elämämme iäksi. Olimme sen 10 minuuttia varomattomia ja luottavaisia - kuulemani mukaan myös välinpitämättömiä ja huonoja koiranomistajia. Niin me olimme...

Kusti oli elossa kun yksi hänen laumastaan tuli paikalle. Hän kiipesi rakkaan autonsa takapenkille ja jätti meidät tässä elämässä.

Yritän lohduttaa itseäni ajatuksella että hän oli yhdessä rakkaimmista paikoistaan, yhden rakkaimman ihmisensä kanssa.

Suru ja tuska - jonainpäivänä....

Voi Kusti kuinka meillä onkin niin suuri ikävä 💔