Tyyne on kuollut. Tämä kummallinen nelijalkainen eli rinnakkaiseloa kanssani , minua sietäen , 13-vuotta.
Tiemme erkanivat 24.8 iltapäivällä. Hän oli päättänyt jatkaa matkaansa sen kummemmin hötkyilemättä, Hän oli kummallinen Belgianpaimenkoira, joka kulki aina omia polkujaan.
Heinäkuun alussa hän ilmoitti ettei lenkkeily enään maistu, Vanheneminen tapahtui muutamassa viikossa. Hän halusi lopullisesti "olla omissa oloissaan".
Aikanaan Tyyne hankittiin jalostusta ajatellen ja näyttelytkin kuuluisivat kuvioihin - tietenkin... Tyyne vihasi moista humpuukkia ! Taisin viedä sen kahdesti itse , kolmannella kerralla kun oma kunto ei enää kestänyt, niin kaveri uhrautui vaikka kammosikin Tyyneä valtavasti,koska joutui aina maistelluksi... Vieläkin naurattaa - Tyyne kiipesi tuomarin syliin (mikä ällötti hirvittävästi) mieluummin kun antoi kaverin tulla lähelleen.
Tyyneä tuli jonninverran koulutettuakkin - hänellä oli aivan loistava jälkinenä ! Metsässä hän oli onnellinen , Muunlainen kouluttaminen ei tullut kyseeseen koska Tyyne oli varsinainen "mielensä pahoittaja". Hänelle ei koskaan sopinut puhua väärällä äänensävyllä. Se mikä sävy hänelle olisi milloinkin sopinut jäi ikuisesksi arvoitukseksi. Tämä päti meidän jokapäiväisessä elämässämme loppuun asti. Niin usein sain tuntea "nahoissani" hänen loukkantumisensa kun olin käyttäytynyt epäsopivasti.
Hän oli ulkonäöltäänkin varsin epäkorrekti Belgianpaimenkoira - karvaa oli siunaantunut aivan järkyttävästi. Hänet piti aina trimmata kaljummaksi ennen näyttelyitä .
Tyyne ei elämänsä aikana leikkinyt ikinä kenenkään muun kanssa kuin omien pentujensa. Hän on myös ainoa koirani,joka ei ole nukkunut vieressäni. Koskaan hän ei ollut heikko edessäni . Hän oli ylpeä eikä sietänyt lässyttämistä ja suuria tunteenpurkauksia.
Paimenkoiran ominaisuuksia löytyi myös jonka johdosta hän teki myös kolme pentuetta.
R.I.P. Tyyne
