Viime vuoden loppuun mahtuu paljon. Oli niitä onnen hetkiä ja syvää murhetta.
Koska pitkään jatkunut näyttelytauko osaltani päättyi ilmoitin myös kaksi beegi-koiraa näytelmiin *2. Suuntasimme siis kohti Jyväskylää marraskuussa. Otettiin isännän kanssa koko viikonlopuksi mökki ja pakattiin Akka, Hilma ja Ymmi autoon.
Reissu oli mitä mainioin. Pystyin molempina päivinä seisomaan, kävelemään ja nukkumaan minimaalisin kivuin. Meteli näyttelyhallissa ei lisännyt kipuja , olin vain silleen päivän päätteeksi uupunut. niin ja sen viikon jälkeen, muttei haittaa kun oli niin mukavaa.
Akka on viimeks ollu erkkarissa, muistaalseni 2011 joten oltiinkin huomaamatta keritty jo veteraani-ikäsiks. Akka oli lauantaina ERI 3 ja sunnuntaina EH 2. Esiintyi Saanan kanssa hienosti mutta oli sikaläski. Hän tais reissunpäällä hotkasta huomaamatta usseemman kilon broirelia jottei pääse nälkiintymään.
Ymmi oli aivan huippu. Esitettiin nuortenluokassa . Ekaa kertaa mukana "ihmisten ilmoilla",pystymettästä repästy rinsessa. Käyttäyty niinkuin vaan hyvähermonen elukka kykenee. Sillä oli tavattoman hauskaa ja taisipa se vähän Saanaa koetellakin. Molempina päivinä ERI 1.
Sunnuntaina allekirjottanu töpeksi oikein huolella ja IHAN ITTE. Kehät alkoi jo yheksältä joten kukonlaulun aikoihinhan se oli noustava ja siivottava pirtti, huollettava koirat ja pakattava auto. Oltiin Jyväskylässä yheksän jälkeen joten tuli hiukka kiire sinne kehälle. Käytävät piukeena ihmistä,tanskandoggii ja vaikkajamitä. Kerettiin silleen et uroksiakin kerkes näkee. Ymmi oli jotenkin levoton ja aattelin että näyttelyväsymystä pukkaa. Urosten parasta ruvettiin valitsemaan ja minä siinä sitten päätin puhutella sitä Ymmiä kun sillä selkeesti oli mulle asiaa.
minä: Mikä sulla nyt Ymmi oikein on ?
Ymmi: Mulla ei o kivaa, Täällä on kauhee tungos ja kaikki muut tunkee iholle. Mä en tykkää.
minä: Sullahan oli eilen niin mukavaa,väsyttääkö sua ?
Ymmi: Nää vieraat ihmiset koskee muhun ja lässyttää vaan YmmiYmmiYmmi ja nää koirat tunkee mun nokalle. Mä en tykkää, mua rupee ottaa päähän.
Siinä vaihees allekirjottanut jutusteli Saanalle et ompa Ymmi yrmeellä tuulella ja ihan kummallinen. Kumarruin siinä sitten Ymmille juttua jatkamaan ja kas, koin harvinaislaatuisen tyrmistyksen hetken. Narun päässä minua mulkoilee erittäin suivaantuneen näköinen Hilma. Voisimpa sanoa että alkoholilla oli osuutta asiaa mutten voi...Suoristin selkäni hitaasti ja totesin epäuskoisella äänellä koiran olevan vallan väärän. Ymmi istuu parkkipaikalla autossa ja narttujen tulisi purjehtia kehään tuotapikaa. Allekirjoittaneelta pääsi kirosanoja liuta ja sitten pisteltiinkin tassua toisen eteen aika haipakkaa. Oikea koira esitettiin lopulta ajallaan kehässä mutta kiire meinas tulla,silleen tosissaan.
Kaikenkaikkiaan loistava reissu.
Murhetta mahtuukin sitten roppakaupalla. Törky-Torsti kävi luustokuvissa.Tuomio oli senverran huolestuttava ,että tilasin Hilmalle ajan ja pyysin sisarustenkin omistajia käymään. Turpo-Urpo ja Hilma kuvattiin virallisesti ja Tuittu menee vielä. Molemmilla kuvatuilla sanomista selässä niinkuin pelkäsinkin,eikä lonkatkaan olleet terveet. En muista milloin viimeksi olisin kokenut näin syvää murhetta,tästä on todella paha jatkaa. Olen vieläkin aivan maassa ja murehdin sitä,että oireileeko koirat ja kuinka pahoin. Yrjö-Petterillä oli myös selässä tuo LTV ja sen oireet oli todella pahat ja sopivan hoidon löytyminen vei kauan aikaa- mutta se löydettiin. Kahdella muullakin tervukasvatillani on ollut LTV - toinen oireili,toinen ei...
Hilman selkä oli kuvissa pahin. Se ei ole vielä oireillut ja lenkkeilee reippaana ja nauttii elämästään. Nautitaan kun voidaan. Elämä on.
